Moni pelaaja on joskus peliä pelatessaan avannut jonkin sivutekemisen vain kokeillakseen sitä nopeasti. Hetken päästä onkin sitten huomattu, ettei päätehtävä ole edennyt yhtään. Tarkoitushan oli käydä vain yhdessä sivukisassa, testata korttipöytää tai vilkaista kartan laidalta löytyvää mystistä aluetta, mutta pieni lisäpuuha veikin huomion yllättävän tehokkaasti.

Monissa peleissä sivutekeminen voi viedä pelaajan hetkeksi aivan eri ympäristöön. Yhdessä paikassa vastaan tulee pelihalli, toisessa areenahaaste ja kolmannessa kaupungin laidalta löytyy casino, jolloin pääjuoni saa hetkeksi jäädä odottamaan. Tällaisia sivujuttuja pelintekijät ovat lisänneet peleihin jo vuosia. Niiden tarkoitus ei ole pelkästään täyttää karttaa ylimääräisellä tekemisellä, vaan antaa pelaajalle tunne siitä, että maailma jatkuu myös päätehtävien ulkopuolellakin. 

Minipeli antaa tauon päätehtävistä

Isot pelit voivat olla pitkiä ja välillä raskaitakin kokemuksia. Pääjuoni vie pelaajaa taistelusta toiseen, kartta täyttyy tehtävämerkeistä ja jokainen vastaantulija tuntuu pyytävän apua johonkin. Välillä päätehtävät saavatkin jäädä hetkeksi odottamaan.

Mahdollisuuksia on monia. Avoimen maailman ajokisa, flipperikone kaupungin nurkassa tai taitohaaste keskellä roolipeliä voi tarjota pienen tauon jatkuvasta hahmon kehittämisestä, aarteiden jahtaamisesta tai seuraavan välipomon nujertamisesta.

Hyvä sivutekeminen tekee maailmasta uskottavamman

Pelimaailma tuntuu uskottavammalta, kun siellä tapahtuu asioita myös pääjuonen ulkopuolella. Kaupunki ei ole silloin pelkkä nuolitettu reitti seuraavaan tehtävään, vaan paikka, jossa on omia sääntöjä, tapoja ja pieniä yksityiskohtia.

Minipelit voivat tehdä tämän näkyväksi yllättävän hyvin. Pelihalli kertoo kaupungin vapaa-ajasta, turnaus näyttää paikallista kilpailuhenkeä ja salainen haaste voi paljastaa nurkan, johon pelaaja ei muuten olisi koskaan pysähtynyt. Hyvä minipeli tai sivuhaaste ei tunnu siltä, että se olisi lisätty peliin vain täytteeksi. Sen sijaan se näyttää pieneltä osalta pelimaailman arkea, johon pelaaja voi halutessaan pysähtyä.

Yksinkertaiset säännöt voivat riittää pitkälle

Moni minipeli toimii, koska sen tajuaa nopeasti. Ohjetta ei tarvitse alkaa lukea, eikä pelaajan tarvitse opetella kokonaan uutta järjestelmää. Riittää, että perusidea on selvä.

Minipelit ovat usein sellaisia, joissa pitää saada ajoitus kohdilleen, hahmottaa jokin kuvio tai yrittää rikkoa piste-ennätys. Yleensä ne on tehty niin, ettei kaikki mene heti ensimmäisellä yrityksellä nappiin, vaan pelaaja joutuu tahkoamaan niitä hetken aikaa. 

Kun minipeli tulee väärään paikkaan

Minipeli toimii parhaiten silloin, kun pelaaja saa itse päättää, pysähtyykö sen pariin vai ei. Jos pääjuoni katkeaa väkisin kömpelöön sivuhaasteeseen, hauska lisä alkaa nopeasti näkyä pullottavana suonena ohimolla. Tämä korostuu etenkin pitkissä peleissä, joissa pelaaja on usein jo valmiiksi keskittynyt johonkin aivan muuhun.

Ongelma ei ole niinkään ylimääräisessä tekemisessä, vaan sivupelin ajoituksessa ja toteutuksessa. Sen pitäisi houkutella pelaaja kokeilemaan, ei pakottaa jäämään. Jos minipeli tuntuu esteeltä seuraavan tehtävän edessä, fiilis muuttuu nopeasti.

Minipeli voi palkita uteliaan pelaajan

Kaikki pelaajat eivät edes löydä samoja minipelejä. Osa sivutekemisestä on piilotettu kartan reunoille, syrjäisiin rakennuksiin tai hahmojen taakse, joiden kanssa ei ole pakko jutella. Jos pelaaja jaksaa nähdä ylimääräistä vaivaa ja poiketa suorimmalta reitiltä, peli antaa usein jotain vastineeksi.

Palkinto voi olla jotain selvästi hyödyllistä, kuten uusi esine, rahaa tai harvinainen varuste. Joskus kyse on pienemmästä jutusta: hauskasta viestistä, oudosta hahmosta tai yksityiskohdasta, joka tuntuu enemmänkin pelintekijöiden pieneltä kiitokselta pelaajan käyttämästä ajasta.

Pienet pelit kertovat pelaamisesta paljon

Pelin ei tarvitse aina olla suuri seikkailu, pitkä taistelu tai monen tunnin projekti. Minipelit toimivat tässä hyvin, koska ne ovat pieniä irtiottoja, jotka eivät välttämättä muuta pääjuonta, mutta voivat silti jäädä mieleen. Sama ajatus on ollut mukana pelaamisessa jo paljon ennen nykymuotoisia tietokonepelejä. 

Suomen pelimuseo esittelee digitaalisia pelejä, lauta- ja roolipelejä sekä perinnepelejä, mikä muistuttaa hyvin siitä, että pelaamisen historia ulottuu paljon pelikonsoleita ja moderneja tietokonepelejä pidemmälle.