Pelaajilla on outo kyky valittaa pelialasta joka viikko ja silti innostua heti, kun uusi traileri tipahtaa verkkoon. Ja rehellisesti – ymmärrän sen täysin. AAA-pelit ovat nykyään välillä liian kalliita, liian turvallisia ja liian täynnä lupauksia, mutta kun iso julkaisu näyttää oikeasti hyvältä, se kutittelee silti jossain takaraivossa.
Seuraavat pelit eivät ole mitään pientä indie-herkkua sunnuntai-illalle. Nämä ovat niitä julkaisuja, joiden ympärillä Discordit kiehuvat, Reddit huutaa ja pelaajat vannovat, etteivät ennakkotilaa – kunnes ennakkotilaavat kuitenkin.
Grand Theft Auto VI
GTA VI on tässä listassa se iso mörkö. Rockstarin peliä on odotettu niin kauan, että koko homma tuntuu jo melkein meemiltä. Vice City, rikollinen elämä, kaaos, autot, poliisit, typerät sivuhahmot ja ne hetket, kun suunnitelma menee täysin päin seinää – juuri sitä porukka haluaa.
Tässä pelissä hype ei ole enää normaalia hypeä. Se on kulttuuritapahtuma. Jopa ne pelaajat, jotka väittävät olevansa kyllästyneitä avoimiin maailmoihin, tulevat todennäköisesti kurkkimaan ensimmäiset gameplay-videot heti julkaisupäivänä. Minun pelkoni on vain se, että odotukset ovat niin järjettömät, ettei mikään peli voi oikeasti kantaa sitä painoa. Mutta jos joku studio siihen pystyy, se on Rockstar.
Marvel’s Wolverine
Insomniac on jo näyttänyt Spider-Manin kanssa, että supersankaripeli voi olla muutakin kuin lisenssillä rahastamista. Wolverine on kuitenkin eri eläin. Sen ei pidä olla liian siisti, liian pehmeä tai liian siloteltu. Wolverinen pitää tuntua raskaalta, vihaiselta ja vähän vaaralliselta.
Jos taisteluissa on kunnolla painoa ja kynnet tuntuvat oikeasti kynsiltä, tästä voi tulla yksi kovimmista PlayStation-julkaisuista pitkään aikaan. Toivottavasti peli ei huku turhiin keräilyesineisiin ja kartan siivoamiseen. Anna meille hyvä tarina, brutaali taistelu ja Logan, joka ei kuulosta mainostoimiston hyväksymältä hahmolta.
Onimusha: Way of the Sword
Onimusha tekee paluuta, ja tämä on niitä uutisia, joista vanhemmat pelaajat nyökkäävät hiljaa hyväksyvästi. Samurai-toimintaa, demoneita, synkkää fantasiaa ja miekkailua – välillä ei tarvita muuta. Kaiken ei tarvitse olla 200 tunnin avoin maailma, jossa kerätään 74 eri yrttiä ja avataan radiotorneja.
Tässä pelissä on juuri sellainen vanhan koulukunnan fiilis, jota moni on kaivannut. Jos Capcom pitää paketin tiukkana, tästä voi tulla todella maukas toimintapeli. Sellainen peli, jonka pelaa läpi eikä tunne, että työlista jäi kesken.
Gears of War: E-Day
Gears of War ei ole koskaan yrittänyt olla hienovarainen. Siinä on isoja miehiä, isoja aseita, rumia hirviöitä ja seinän takana kyykkimistä niin paljon, että polvet varmaan hajoavat. Ja tiedätkö mitä? Se on ihan okei.
E-Day kiinnostaa juuri siksi, että se voi palauttaa sarjan raaempaan alkuun. Ei liikaa kikkailua, ei turhaa modernia höttöä, vaan kunnon rymistelyä. Jos The Coalition onnistuu tekemään tunnelmasta painostavan ja taistelusta kunnolla likaisen, Gears-fanit ovat taas kotona.
Fable
Fable on ehkä koko listan isoin kysymysmerkki. Sarjassa on aina ollut oma outo viehätyksensä: brittiläistä huumoria, satujen parodiointia, kanoja, huonoja päätöksiä ja maailmaa, joka ei ota itseään liian vakavasti. Juuri se teki Fablesta Fablea.
Uusi peli ei saa olla vain nätti fantasiaseikkailu. Sen pitää olla vähän vino, vähän typerä ja lämmin juuri oikealla tavalla. Jos se onnistuu, Fable voi tehdä hienon paluun. Jos ei, se jää vain yhdeksi uudeksi fantasiapeliksi muiden sekaan.
Lopulta tämä lista näyttää, miksi pelaaminen on edelleen niin koukuttavaa. Yhtenä hetkenä odotetaan GTA:n täydellistä kaaosta, seuraavaksi samuraidemoneita ja sitten Wolverinen raivokohtausta. Sama dopaminejahti näkyy vähän kaikkialla digiviihteessä, oli kyse uudesta pelitrailerista tai siitä, kun joku päätyy lukemaan, mikä on hyvä suomalainen nettikasino keskellä yötä.
Pelaajat ovat äänekkäitä, epäluuloisia ja välillä mahdottomia miellyttää. Mutta kun isot pelit alkavat näyttää tältä, jopa kyynisimmät tyypit alkavat taas hiljalleen innostua.