Maksulliset satunnaispalkinnot olivat ennen pelien pieniä lisäominaisuuksia. Nykyisin loot boxit, gacha-vetojen kaltaiset järjestelmät ja aikarajatut ostot vaikuttavat jo siihen, miten pelejä arvioidaan ja millaisia riskejä pelaajan kannattaa tunnistaa.
Satunnainen palkinto on tuttu monesta pelistä
Termi “loot box” tarkoittaa nykypelin sisällä olevaa pakettia, jonka sisältö selviää vasta avaamisen jälkeen. Gacha toimii pitkälti samalla ajatuksella: pelaaja käyttää pelivaluuttaa tai oikeaa rahaa saadakseen satunnaisen hahmon, esineen, kortin tai muun palkinnon. Lopputulos voi olla mitä tahansa tavallisesta kosmeettisesta lisästä harvinaisempaan palkintoon, joka joissain peleissä vaikuttaa myös etenemiseen, hahmon vahvuuteen tai kilpailukykyyn.
Tässä kohtaa videopeleistä tulee kiinnostava vertailukohta rahapeleihin. Siinä missä uusimmat nettikasinot toimivat selvästi oikean rahan peliympäristössä, loot boxit ja gacha-mekaniikat tuovat sattumanvaraisen ostamisen tavallisten videopelien sisään. Ero näiden välillä ei ole pelkässä ulkoasussa, vaan siinä, mitä pelaaja ostaa, voiko lopputuloksen tietää etukäteen ja onko palkinnolla rahallista tai pelillistä arvoa.
Ikärajat huomioivat nyt myös ostomekaniikat
Pelien ikärajakeskustelu on pitkään pyörinyt väkivallan, kauhun, seksuaalisen sisällön ja päihteiden ympärillä. Nyt mukaan on tullut aiempaa enemmän myös pelin rakenteellinen puoli. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mukaan PEGIn kriteereihin tuli muutoksia, jotta luokittelussa huomioidaan paremmin verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja pelinsisäisiin ostoksiin liittyviä riskejä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että maksulliset satunnaisobjektit voivat nostaa pelin ikärajaa. KAVI:n mukaan satunnaisobjektien ostaminen voi merkitä 16 vuoden ikärajaa tai joissain tapauksissa jopa 18 vuoden ikärajaa. Luokittelussa voidaan huomioida myös mekanismit, jotka lisäävät pelaamiseen käytettyä aikaa tai rahaa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos peli palkitsee jatkuvasta palaamisesta tai rankaisee poissaolosta.
Muutos on merkittävä, koska pelin ulkoinen teema ei enää yksin kerro, kuinka vahvasti se ohjaa ostamiseen. Sarjakuvamainen ulkoasu voi näyttää harmittomalta, vaikka pelin sisällä olisi järjestelmä, joka kannustaa avaamaan lisää paketteja, keräämään harvinaisia hahmoja tai palaamaan peliin joka päivä. Ikäraja ei siis kerro enää vain pelin tarinasta tai kuvastosta, vaan myös siitä, miten pelaajaa ohjataan käyttämään rahaa.
Milloin pelimekaniikka alkaa muistuttaa rahapeliä?
Kaikki satunnaisuutta käyttävät pelit eivät ole rahapelejä. Roolipelin satunnainen varustepudotus, korttipelin pakka tai strategiapelin arpa voi olla täysin osa normaalia pelisuunnittelua. Raja muuttuu olennaisemmaksi silloin, kun pelaaja maksaa mahdollisuudesta saada jotain, mutta ei tiedä ostoksen tarkkaa sisältöä etukäteen.
Satunnaispalkinnot voivat myös näyttää hyvin erilaisilta eri peleissä. Yhdessä pelissä se voi olla laatikko tai korttipakka, toisessa taas gacha-veto rajatun ajan kampanjassa. Mekaniikka on silti samankaltainen: pelaaja tietää saavansa jotain, mutta ei tarkalleen mitä.
Sama ilmiö näkyy myös siinä, miten videopeleissä olevat kasinopelit hyödyntävät tuttuja symboleja: kortteja, rullia, pelimerkkejä ja voittoääniä. Ne eivät vielä yksin tee pelistä rahapeliä, mutta ne voivat tehdä satunnaisuudesta ja palkitsemisesta huomattavasti rahapelimäisemmän tuntuista.
Mitä pelaaja oikeasti ostaa?
Hyvä kysymys ei ole vain “sisältääkö peli loot boxeja”, vaan mitä niiden avaaminen vaatii. Maksetaanko oikealla rahalla? Voiko palkinnon saada muuten? Kerrotaanko todennäköisyydet? Vaikuttaako esine pelaamiseen vai onko se pelkkä ulkoasu? Voiko saman ostoksen tehdä toistuvasti lyhyessä ajassa?
Myös todennäköisyyksien esittäminen ratkaisee paljon. Jos pelaaja näkee vain harvinaisimman palkinnon, mutta ei sen saamisen todennäköisyyttä, ostos voi näyttää paremmalta kuin se todellisuudessa on.
Kun nämä asiat erottaa, pelin oma genre ei hämää yhtä helposti. Ammuskelupeli, mobiiliroolipeli ja urheilupeli voivat kaikki käyttää satunnaispalkintoja, vaikka ne näyttävät täysin erilaisilta. Tästä syystä ikärajojen, ostomerkintöjen ja todennäköisyyksien lukeminen on nykypeleissä yhtä tärkeää kuin pelin varsinaisen sisällön arviointi.